Bomber Xlll eli Omppu
20. heinäkuuta 2008 syntynyt (7-vuotias) saksalainen ratsuponiori (75%), n. 145cm, VH00-000-0000 | om. VRL-11124
Lukioikäinen Santana kävi läpi varmaankin kymmeniä eri hevosia, tutki nettisivuja ja katsoi ratsastusvideoita. Oli Kossu-teiniä joka ei loppupeleissä ollutkaan se oikea herra, oli täplikästä lewitzeriä jonka värikäs historia kammoksutti. Sopivan ponin etsintä tuntui jo epätoivoiselta, kun tuttu vinkkasi ystävänsä (kissan kaiman omistajan sikiön isosiskon poikaystävän armeijaystävän mummon) kaupittelemasta, ratsastuskouluponina toimineesta Ompusta. 7-vuotias Bomber XIII oli hoitanut opetusratsun virkaa reilun vuoden ajan, mutta ratsastuskoulun pienentäessä toimintaansa näsäviisas läsipää sai lähteä. Ja siitähän se seikkailu sitten alkoikin, kun Sasa otti yhteyttä Mannin Hevoskeskukseen (evm) ja jutteli reilut kolme tuntia omistajan kanssa Bomberista ja no, hevosista ylipäätään. Jotakin saatiin aikaankin, sillä seuraavalle viikolle merkattiin kalenteriin koeratsastus ja tutustumiskäynti.
Ratsastuskouluhevosista voi olettaa, että ne ovat kyljistä ja suusta kovia, vihaavat jokaista pikkutenua ja ennenkaikkea, elämän tehtävä on kiukutella joka ikinen kerta kun lähdetään töihin. Sen vuoksi Santanalla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia Ompun suhteen - vaikka olikin ruunan kisanneen pikkuluokkia ratsastuskoulumestaruuksissa ja harjoituskisoissa. Poni kuitenkin ylitti odotukset juoksemalla Sasaa karkuun aidalla, tarttumalla tytön takin hihasta satuloidessa ja väistelemällä taidokkaasti apuja alkuverryttelyissä. Ei saa antaa liian negatiivista kuvaa, olihan ponissa paljon muutakin. Niin paljon muuta että Santana soitti muutaman päivän päästä Manniin ja kyseli ponin tilannetta. Ja kuultuaan sen olevan vielä vapaa tehtiin suulliset sopimukset puhelimessa, lauantaina ajettiin Viikkiin seuraamaan ostotarkastusta ja seuraavalla viikolla alettiin kuumeisesti etsimään tallipaikkaa.
Pompperi on luonteeltaan aika perusponi; se kiukuttelee mutta osaa myös hurmata. Hoitotilanteet ovat ehkä parhain tilanne huomata tämä kyseisen hevoslapsen mielialan vaihtelut. Harjailut sun muut tuntuvat ihan kivalta Ompun mielestä, -ainakin suurimmaksi osaksi-, mutta yleensä herra ei jaksaisi keskittyä seisomaan paikallaan. Niinpä se vapaana ollessaan (lue tämä niin että otat vinkistä vaarin ja sidot sen kiinni hoitohetkinä) alkaa pyörimään ja hyörimään, eipä kaukana ole myöskään karkausyritykset.
Ratsastuskoulusta ponille on jäänyt päälle hieman äkäinen asenne satuloita ja suitsia kohtaan; niille on ihan pakko irvistellä ja keksiä kaikenlaisia mahdollisia tapoja päästä eroon töihinlähdöstä. Tallilla onkin jo totuttu siihen että Ompun takaa ei kuljeta satuloidessa tai suitsiessa, voi nimittäin hyvin olla kavionjälki muuten reidessä. Varustushetkistä tuttuja temppuja ovat myös esimerkiksi väistely ja päännostelu; tomeralla asenteella ponin saa kuitenkin kuriin ja lopulta se ei jaksakkaan nahistella varustajan kanssa.
Ruoka on se juttu mistä Omppu voisi taistella vaikka maailman tappiin asti; poni on pahimmasta päästä vetämään itseään ruohotupsuille, kauralaarille ja ruokakipolle. Aina läs(k)ipää jaksaa myös etsiä herkkuja, ja mielellään kaiveleekin hoitajan taskut läpi, ihan varmuuden vuoksi.
Tarhasta hakiessa kyseinen herra tulee luokse helpoiten rapisuttelemalla jotakin paperia sun muuta, tai ihan oikeilla herkuilla houkuttelemalla. Ruualle se ei koskaan sano ei, joten jos poni alkaa oikuttelemaan (seisoo kauimmassa nurkassa ja lähtee pakoon lähestyessäsi), on
i. Woodwork Bomb II
e. Classified Maniac
saksalainen ratsuponi (50%)
ruunikko, n. 146cm
welsh sektio A
kimo, n. 118cm
ii. Booby Bomber
xx, punaruunikko
ie. The Copy Cat
connemara, rautas
ei. The Buzzard
welsh sektio A, kimo
ee. Construction Fist
welsh sektio A, kulomusta
Isä Woodwork Bomb II on saksalainen ratsuponiori (50%). Ruunikko väritys ja noin 146 senttimetrin korkeus tekevät hevosesta komean, ja se onkin kantakirjattu toisella palkinnolla. Woodwork Bomb II on kasvattajansa ensituotos, ja hyvin vaalittu yksityisen hevostilan kantaori. Parhaillaan poni kiertää hiljalleen kilpakenttiä, lähennellen eläkeikää.
Bomb II on eläväinen ja huomiota rakastava hevosolento, jonka askellus on komea ja hermot rautaa; herra onkin juuri sopiva koulukentille, joilla tämä loistaa. Bomb on kuin kotonaan kisakentillä, ja pistää myös treeneissä aina parastaan - sopii myös lastenratsuksi, onkin usein toiminut talutusratsastuksessa tilan juhlapäivillä.
Isänisä Booby Bomber oli punaruunikko täysveriori, joka hyvinä päivinään kiersi niin kenttä- kuin laukkaratoja. Läsipää oli tuttu näky paikallisella laukkaradalla, jossa se juoksi ennätysaikoja ja käänsi katseita pienikokoisuudellaan, herra kun oli melkein ponimitoissa.
Kenttää Booby Bomber päätyi kilpailemaan omistajanvaihdon myötä n. 7 vuoden iässä. Meni jonkin aikaa, että tulinen luonne sopeutui kouluaitojen sisälle ja esteratojen suunnitelluille reiteille; sen tehtyään herra oli kuitenkin monilahjakkuus, joka ei jättänyt mennessään ketään kylmäksi - ainakaan kuvainnollisesti, luonteensa puolesta monikin jäi varmasti hieman kalpeaksi. Bomber oli raudanluja ammattilainen ja keskittyi aina olennaiseen, sitä eivät kiinnostaneet rapsutukset tai rauhalliset maastoretket (kuinkahan monta kertaa hevonen menetti niilläkin hermonsa, kun mentiin tyynesti ja yritettiin rentoutua). Booby Bomber jäi kisaeläkkeelle vain puoli vuotta ennen kuolemaansa, ja menehtyikin äkillisen sydänkohtauksen seurauksena kotilaitumelleen Englannissa. Siitä jäi kuitenkin muutamia pakasteita, joista esimerkiksi Woodwork Bomb II sai alkunsa (lapsikatras on muutenkin komea ja suurilukuinen).
Isänemä The Copy Cat oli keski-Saksassa kasvanut rautiaan värinen connemaranponi. Tamma
on hyvä kaivaa ne namit taskusta, säästääpähän aikaa ja vaivaa. Taluttaessa bobo kävelee kyllä kiltisti vierellä, välillä sen tahti saattaa olla aavistuksen liian reipas mutta ei sen kanssa tarvitse alkaa tappelemaan. Eri asia tietenkin on, jos paikanpäällä on kovastikkin meteliä ja hälyä, tällöin Pompper saattaa hyvinkin pyörähdellä sinne tänne ja hätkähdellä.
Ratsuna Pompper on selvästikkin vanha ratsastuskouluponi; alkuun se laiskottelee, esteillä se kuumuu ja vitsiläinen kun nurkkia on kiva vihata. Ompun kanssa saa tosissaan työskennellä alkuverryttelyissä, jotta ponin saa kulkemaan - pitää väännellä ja käännellä, ja ehdottomasti ratsastaa nurkkiin kunnolla. Jos kunnon verryttelyt unohtaa, se kiukuttelee mitä luultavammin koko tunnin.
Ompun askellajit ovat reippaat ja tikittävät, alkuun hieman hankalat jopa myötäillä. Tuota saa kokoajan rauhoitella ja pidätellä, sillä kaikkein mieluimmin herra kun paukuttelisi menemään täysillä; oli sitten kyse mistä tahansa askellajista.
