top of page

Saavutukset

20.7.2015; KV-I, luokkavoittaja II

 

 

 

Jälkeläiset

fwb-t. Mermaid's Whisper, s. 29.07.2015

Tiiätteks tunteen, kun vihaatte hevosenne nimee? No joo minä ainakin tiedän. Oceanous. Siis. Välillä mietin, miten kukaan voi nimetä hevosensa sillä tavalla. Mä rakastin sitä nimee kun mä hommasin Eepin. Se oli lyhyt ja ytimekäs, kaunis ja jotenki merellinen. Mahtipontinen, näytti ihan kantajaltaan kun mä varsan ensimmäistä kertaa näin. Sillon mä en tosin tienny että tää metukka tulis vielä joskus olemaan mun omistuksessa.

 

Meillä ei ollu kliseistä rakkautta ensisilmäyksellä -hetkee. Mä en halunnu hevosta. En mitään isokokosta, jykevää karvakasaa mun nimille roikkumaan ja silmien alle huolta uottamaan. Mä annoin ruunikon mennä kun se oli varsa, vaikka sitä mulle muutamaan otteeseen tarjottiin sen kasvaessa. Vasta kun se oli neljävuotias, mä lopulta suostuin Miljan pyyntöihin, ja menin koeratsastaan sen.

Eikä alku ollu mitenkään harmooninen tai jotenkin ihanan silkkinen, maneesin hiekka ei muuttunu ruusupediks eikä alla oleva hevonen automaatiks. Eepi oli hidas syttymään, voimat ja hermot meni kun nuori hevonen känkkäs vastaan ja paino ohjalle. Mut sitkun sen sai toimimaan, se jotenkin iski. Niiku, sydämmeeni osuman sain, nuoli on amorin viinistä kai. Osu ja uppos napakasti. Sen jälkeen mä katoin tätä herraa jotenki uusin silmin, karsinassa tuijotin sen ruskeita silmiä ja mietin että mitähän helvettiä mä tekisin sen kanssa. Vieläkään ei ollu pakollista tarvetta tai halua ostaa hevosta, mut silti käsi syyhytti Miljan toimistoon päin allekirjottamaan ostosopimuksii.

 

"Syvälle se upposi niin, aivan kuin jäädäkseen iäksi kii. Iskusta sen mä vavahtelen, vaikka se sattuu mä vaikeroi en."
Mua vaivas pitkään ja kauan Eepin tilanne, kun mä tuona päivänä läksin Fiktiosta. Mä en vaan saanu rauhaa tältä ruunikolta, joka esiinty mun unissa ja painajaisissa. Välillä se söi mut, välillä me voitettiin kouluratsastuksen MM-kultaa. Välillä me mentiin naimisiin puliponin ja sen urhoollisen kerjäläisrinssin kanssa, välillä vaan jäädettiin ja muututtiin roboteiks. Mutta kuten, jo tässä esiintyny kappale, sanoo, 'elin maailmassain, luulin että sen rauhaa ei järkkymään mokoma saa. Mutta ootappa vain, sinä uniini tuut, olet mun, olet unelmissain; päivin ja öin, ikävöin vaan'. Mun oli pakko päästä juttelemaan jollekkin järkevästi tästä asiasta.

 

Paras vaihtoehto ei oo täti, joka omistaa hevostilallisen koulupuoliverisiä Etelä-Amerikassa. Sí sí, täti vaan totes kun kerroin tuolle Eepistä. Näytin kuvan ja videon, jossa se liikku. "Que es precioco." Olihan tätiä pakko myötäillä, kyllä mäkin huomasin orhin olevan kaunis. Tai komea jos siitä nyt ei homoa vielä aleta vääntämään. Mut en päässy yhtään pidemmälle mun ongelmassa, ja jossain lamaantuneessa tilassa soitin Fiktioon Argentiinasta, pyysin järjestämään ostotarkastuksen ja varaamaan aikaa seuraavalle lauantaille et tultais koni hakemaan.

 

"Sydämmeni kädessä sun, heikoksi muutun mä kun rakastun. Sydämmeni omakses saat, toivon et kanssani omasi jaat. Sieluni kuin sumussa on, luoksesi etsin ja oon levoton. Sylihisi kaatua kaipaan, hymysi sen saanut on aikaan. En kosketustas ootella malta, polvet multa pettävät alta; minut saat, kokonaan."

nimi
syntymäaika, ikä
väri, säkäkorkeus

Oceanous, kutsutaan Eepiksi

4. kesäkuuta 2015, 7-vuotias

tummanruunikko, noin 170 cm

koulutustasot ja painotuslaji

kouluratsu; Grand Prix ja 120 cm

kasvattaja ja omistaja

Milja, Fiktio (FI) ja Laura VRL-11124

kotitalli

Pappilan ponitalli (elokuu 2015 >)

rotu ja sukupuoli

suomalainen puoliverinen, ori

rekisterinumero

VH15-031-0763

Eepi on perinyt vanhemmiltaan selvästi hieman pullamössömäistä aivomassaa, ollakseen kouluratsastuksen ammattilainen. Kyseinen hevonen kun rakastaa ihmisen huomiota ja lässytyksiä, eikä millään malttaisi olla erossa kaksijalkaisten seurasta; jos lähdet tarhalta ilman että otat sen mukaan se jää seisomaan portille tai kulkee aidanvierttä vierellä niin kauan kuin se kykenee, jos jätät sen karsinaan se jää korvat pystyssä odottamaan että tulisit takaisin. Kun sen karsinaan astuu sisälle, se tulee hinkuttamaan silmäkulmaansa takkiisi ja lupsuttamaan lettiäsi huulillaan. Aikansa se kuitenkin sinua ihmettelee, sen jälkeen herra keskittyy ruokailuun tai hoivailun nautiskelemisen; siinä mielessä se on mukava hevonen että se antaa sun tehdä hommia sille. Känkkäränkkäpäivinä se saattaa toki näyttää hampaita tai uhitella takasellaan, tuollaisina päivinä varsinkin kavioiden nostaminen ja takapään harjaus ovat kriittisimpiä hoitotoimenpiteitä, ja kannattaakin varoa ettei Ebe tallo varpaitasi tai huitaise takasellaan ilmoja pois.

Ja mitä Eepi sitten vihaa? No niitä helvetin hikiviiloja. Aina kun sen näköpiiriin ilmestyy vähänkin hikiviilaa esittävä kapistus, sen silmät alkaa pyörii päässä ja korvat menee luimuun. Ja se syö sun käden jos meet näyttämään sitä viilaa sille. Kylmänviileesti sun pitää vaan hoitaa hommas ennenku

bottom of page